Asiat on muuttunut sen verran et puhuin Heidinkaa kaiken selväks ja tajusin etten enään pidä siitä ihmisestä sillä tavalla. Musta on ihana tuntea se että me ollaan vaan kavereita. Koska tiedän että Heidi on aito ystävä.. Toisinkun monimuu o0n koskaan ollut. Asemankoulussa jossa mua kiusattiin ja olin siellä sen takia vaan 6lk puolväliin. Siitä vaihoin vehkojaan. Sillon viiltelin mun rannetta. Se ei ollut oikeasti huomiohuorausta, mut mun "kaverit" oli erimieltä asiasta. Oli yhet Jenna ja Veera, Ne esitti mulle tosi hyviä kavereita mutta ne aina haukku mua seläntakana. Muistan muutaman kerran kun kurotin ylähyllylle ottamaan jotain esinettä ja hiha vähän laski niin siellä ne jo huus: "SE ESITTELEE SEN VIILTOJA TAAS!!". Ja en tiiä mitä mutta mun kaveri kertoi että ne dissas mua mun viiltelystä muutenkin ja kun menin kysymään kyseisiltä henkilöiltä niin ne sanoi: "Se sun kaveriskin on haukkunut sua samasta asiasta". Tytöt viellä esitti olevansa surullisia mun koulun vaihdosta, mutta pari poikaa kerto kuinka ne oli ollut onnensa huipussa kun olin lähtenyt. Mua kiusattiin myös mun ulkönäöstä koska olin tosi erilainen. Pukeuduin veljen vanhoihin vaatteisiin ja mulla oli lyhyet "emo" hiukset. Ja mulla oli siihen aikaan tyttöystävä joka osoitti sit hämmennystä tosimonelle. Istuin kaikki välkät yksin, koska mulla ei sen kummemmin ollut kavereita. Kaikki ne ketkä esitti kaveria osottautu siihen että ne puhu seläntakana paskaa. Sit tapasin sillosen poikaystävän Taunon ja aloin seurustella sen kautta sain uusia kavereita paljon. Niistä suurimman osan sit menetin puolenvuoden jälkeen vehkojassa. Sen lisäks oli yks Jonne joka puhu KAIKISTA pahaa seläntakana. Oon nauttinut vehkojasta jopa silloin kun siirryttiin ylä-asteelle. Meillä on nyt 8henkinen luokka jota rakastan. Viikko enään meidän tosi tiukan opettajan kanssa koska joululoman jälkeen vaihtuu. Toivon että uusi opettaja ois kiva. Musta tuntuu että oisin kusessa yhteen poikaan kenen tyyppiä en todellakaan ole. No mut aina ei voi voittaa. Nyt meen nukkumaan <3