Asiat on muuttunut sen verran et puhuin Heidinkaa kaiken selväks ja tajusin etten enään pidä siitä ihmisestä sillä tavalla. Musta on ihana tuntea se että me ollaan vaan kavereita. Koska tiedän että Heidi on aito ystävä.. Toisinkun monimuu o0n koskaan ollut. Asemankoulussa jossa mua kiusattiin ja olin siellä sen takia vaan 6lk puolväliin. Siitä vaihoin vehkojaan. Sillon viiltelin mun rannetta. Se ei ollut oikeasti huomiohuorausta, mut mun "kaverit" oli erimieltä asiasta. Oli yhet Jenna ja Veera, Ne esitti mulle tosi hyviä kavereita mutta ne aina haukku mua seläntakana. Muistan muutaman kerran kun kurotin ylähyllylle ottamaan jotain esinettä ja hiha vähän laski niin siellä ne jo huus: "SE ESITTELEE SEN VIILTOJA TAAS!!". Ja en tiiä mitä mutta mun kaveri kertoi että ne dissas mua mun viiltelystä muutenkin ja kun menin kysymään kyseisiltä henkilöiltä niin ne sanoi: "Se sun kaveriskin on haukkunut sua samasta asiasta". Tytöt viellä esitti olevansa surullisia mun koulun vaihdosta, mutta pari poikaa kerto kuinka ne oli ollut onnensa huipussa kun olin lähtenyt. Mua kiusattiin myös mun ulkönäöstä koska olin tosi erilainen. Pukeuduin veljen vanhoihin vaatteisiin ja mulla oli lyhyet "emo" hiukset. Ja mulla oli siihen aikaan tyttöystävä joka osoitti sit hämmennystä tosimonelle. Istuin kaikki välkät yksin, koska mulla ei sen kummemmin ollut kavereita. Kaikki ne ketkä esitti kaveria osottautu siihen että ne puhu seläntakana paskaa. Sit tapasin sillosen poikaystävän Taunon ja aloin seurustella sen kautta sain uusia kavereita paljon. Niistä suurimman osan sit menetin puolenvuoden jälkeen vehkojassa. Sen lisäks oli yks Jonne joka puhu KAIKISTA pahaa seläntakana. Oon nauttinut vehkojasta jopa silloin kun siirryttiin ylä-asteelle. Meillä on nyt 8henkinen luokka jota rakastan. Viikko enään meidän tosi tiukan opettajan kanssa koska joululoman jälkeen vaihtuu. Toivon että uusi opettaja ois kiva. Musta tuntuu että oisin kusessa yhteen poikaan kenen tyyppiä en todellakaan ole. No mut aina ei voi voittaa. Nyt meen nukkumaan <3

Tää sama jatkuu. Ainut asia mikä on muuttunut on se, että sovittiin Heidinkanssa.
Menin pyytämään anteeksi ja se oli ihan et "mitä pyydät anteeksi". Ironista koska luulin sen olevan vihainen. No mut mun oli pakko mennä sopimaan ennen nukkumaan menoa, koska muuten en olisi saanut unta. Silti adistaa tää koko tilanne.. En mä halua tuntea näin. Oon ihan varma että Heidi on sen ihastuksensa kanssa yhdessä, koska se poika vaikuttaa siltä, että se salailis jotain. Eivaan yritin kuulostaa viisaalta. Terho kertoi. Soitti ihan häsessä siitä. En ymmärrä koska oon ihan varma että Taunollekkin on kerrottu, mutkun se kertoo aina kaiken mulle. Sen ois pitänyt kertoa mulle koska kerroin sille tän tilanteen ja se tietää että tää ahdistaa mua. Oon huomenna Heidinkanssa. Se sano tulevansa mua vastaan ja oon ihan varma että se tulee halaa kusipäätäänkin (sen ihastusta). Jos se kysyy et ollaanko me sen kusipäänkaa ni ammun itteni. 

Oon ollu koko pvn yksin. Koulussa kaikki mun kaverit vaan käveli mun ohi kun istuin käytävällä. Aika kiva. Tauno kyllä oli meillä yötä mut ei se koulussa mua huomioinut. Kysyin jopa voisko se olla mutta se sanoi "Oon luvannu Teemulle ja Leeville ja ollaan kolmistee". Hetki sit se soitti et voiko mun veli olla senkanssa ja vaan totesin ettei oo mun bisnes. Ne tuli sit vähän isomalla kun kolmen hengen porukalla (mihin en ollut saanut kutsua) hakemaan mun veljee. Eikä Teemu sit ees ollu niidenkaa. Mun veli vaan sano ettei se enään mihinkään tuu. Tein kanaa ku tulin himaan. 

Oon niin vihanen Heidin ihastukselle ja vaikka koitin olla suuttumatta sille ni mulla meni hermot sen pieneen kehoon, ylipieniin aivoihin ja kimeeseen ääneen. Sit vähän vittuilin sille ja tuli just sellanen "OMG BICH U GOTTA CHILL". En vaa tuu kestää sitä et se on meijän luokalla. Puhun sille kusipäälle nätisti sitten kun sillä on mennyt Heidinkanssa välit kokonaan paskaks. No siis eihän ne ees ilman mua ois tavannut et.. Omavika. Koulu menee muutenkin vähän perseelleen ja sit siel on tollanen paskiainen. Tänäänkin melkein kaikilta tunneilta unohdus. 

Meen varmaan kohta lenkille kun ei mulla oo muutakaan. Ihan persettä oikeesti. Nyt vaan kirjotan blogia ja kuuntelen hollywood undeadia. Lataan kännykän ja meen lenkille. Sit tuun kotiin teen läksyt ja katon pilkun jälkeen jos löydän sen jostain. En tiiä mikä mulla on mutta mua hermostuttaa ihan kaikki nyt. Mun tekis vaan mieli itkee ja huutaa, itkee, huutaa ja itkee vähän lisää. Rakastan sitä kun mun vanhemmat ei oo kotona koska voin hengaa ilman pitkähihasta.. En vaan tiiä miten selitän noi viillot jos Heidi näkee ne. En voi sanoo "SUN SYY HUORABURGERI". Se on se mitä mun tekis mieli sanoo mut kaikista vähiten haluun satuttaa Heidin tunteita. 

(tositarina mutta nimet on vaihdettu)
Yks päivä mä vaan heräsin ja tajusin, että oon kusessa mun parhaaseen kaveriin. Se hämmens, tuntu ihanalta ja sattu samaan aikaan. Mul ei oo koskaan aikasemmin ollu tollasta tunnetta. Varsinkin kun tää mun paraskaveri edustaa samaa sukupuolta munkanssa. Paripäivää niin kerroi sille. Aluks sanoin olevani kuses yhteen ja pyysin apua, kertomatta keneen olin ihastunut. Se sitten rohkaisi mua kertomaan mun ihastukselle että pidän siitä, en muista ihan tarkkaan mutta kirjoitin about näin: "Heidi musta tuntuu et oon ihastunut suhun.Tiiä että tää on vähän outoa mutta.. ää. Jos et pidä musta niin älä anna mulle turhaa toivoa susta." Heidi vaan vastas jotain: "En oo yhtään varma mun tunteista mutta ollaan ainakin näin toistaiseksi kavereita". Jo sen sanan TOISTAISEKSI perusteella odotin meistä tulevan paljon enemmän joskus. Mutta kun olin tän ihmisen kanssa se antoi mulle sellaisen kuvan että meistä voisi tullakkin jotain. Mua sattu kun sain tietää ettei se asia ollut niin. Se kerto alkavansa Niilon kanssa. Mä vaan itkin ja paiskoin tavaroita mutta heidille sanoin vaan "onnea". Luulin että voisin salata mun tunteita, mutta ei se mennyt niin. Valehtelin TOOSI pitkäään että oisin ihastunut jo johonkin muuhun. kirjoitin muistioon jokapäivä mun tunteita. Tänään Heidi tuli kertomaan että se tykkää Laurista ja mulla meni hermot. Itkin ja huusin tyynyyn. Rauhoituin hetken ja sanoin Heidille "Aww". Mut sit mä en enään kestänyt. Sanoin: Ei varmaan nähä huomenna niin sanon nyt. Oon ihan umpikuses suhun. Tunnen vieläkin samoin sua kohtaan, vaikka oonkin sanonu olleeni kusessa Arttuun, Noeliin, Tomiin ja kaikkiin muihin niin oon oikeesti ollut vaan kusessa suhun. En oo kertonut koska en halunnut rikkoo meijän ystävyyttä tai ahdistaa sua. Toivon et voit hyväksyä tän koska mä en oikein voi hyväksyä itteeni. Haluisin auttaa Laurinkaa mut se vaan sattuis mua. Oot silti mulle tärkein, nyt ja aina".
Meille tuli pienimuotoinen riita siitä. Vedin ranteet auki, ei ollu ekakerta samasta syystä. 

Heidi on ollu mulle aina tosi tärkeä, tutustuttiin facessa Sannin kautta, siellä puhuttiin ihan kaikesta tosipitkään. Sit tavattiin irl Taunon synttäreillä. Olin sillon Taunon kanssa yhdessä. Kun erottiin niin Heidi oli mun tukena heti. Siit ehkä 1kk niin olin jo kusessa Heidiin. Ollaan niin samanlaisia. Yhdessä mun muistiossa lukee miksi me ei olla Heidin kanssa yhdessä ja miksi pitäis. Oli aika surullista lukea sitä:

Miksi me ei olla yhdessä:
Heidi ei tunne samoin mua kohtaan.
Heidillä on paljon homofobia kavereita.
Mun faija on lievästi homofobisti.
Just friends..
En haluu satuttaa heidiä.

Miksi meidän pitäis olla yhdessä:
1. Mä rakastan Heidiä.

Mä tiedän ettei Heidiä haittais ihmisten katseet koska kävellään muutenkin ihankun oltais yhdessä, ja aina löytyy joku joka katsoo arvostelevasti. Mut nyt on 2015. Heidi ei välitä yleensä muiden mielipiteistä, mutta se kyllä välittäis sen frendien mielipiteistä. Ja niin kai mäkin mutta mulla ei oikein ole homofobisti frendejä koska en hyväksy sitä. En tiiä mitä mun vanhemmat sanois.. Mut turhaan mä sitä mietin koska Heidi rakastaa jotain muuta jo.. "Waching what you kove so much being loved by somebody else will kill you slowly".